Perus settii Luwerost... :D

Saavuttuamme Luweroon ensisilmays asuntoomme, tyhjaan huoneeseen, oli melkoinen jarkytys. UPA ei ollut valmistellut mitaan meita varten ja jatti meidat tyhjan paalle seisomaan, luottaen siihen, etta muut vapaaehtoiset pitaa meista huolta(mika ei todella ole vapaaehtoisten tyota!) Kolme viikkoa sitten pidettiin kokous Luwerossa, jossa vaadittiin UPAlta selvitysta siita, mihin kaikki maksamamme rahat katoavat. Nyt asiat ovat paremmin. Rahat katoavat ''into the big pool", mutta avautuminen kannatti, koska UPA lupasi maksaa meille kummallekkin 50 000(ish 25 euroa) kuukaudessa takaisin ja nailla nakymin emme todella ole maksamassa UPAlle toista kertaa yhtaan mitaan. Se siis tarkoittaa sita, etta meilta kuluu puolet vahemman rahaa jarjestomaksuihin, eli kummallakin on noin 300 euroa enemman rahaa. Saattaa siis olla, etta joulukuussa Zanzibarin rannoilla aurinkoa palvomasta loytyy kaksi Luweron yksinkertaistakin alkeellisempaa elamaa paennutta mzungua... :D

Blogin johdannossa luvataan kertoa ripulista, mutta ikava kylla nyt on uutisia vasta oksennustaudista. Puolitoistaviikkoa sitten avocadotomaattitaytteiset chapatit olivat liikaa Inkan vatsalle ja ne palautettiin vauhdilla. Riikalla on selvastikin kestavamopi vatsa, silla hanella ei ollut edes yhta ilmavaivaa. Inka oli todella heikkona kaksi vuorokautta, jotka sisalsivatkin lahinna nukkumista. Sahko palasi paivien odottelun jalkeen kuitenkin tuona aikana Luweroon, joten suurin ponnistus vatsataudin kourissa oli hivuttautua metrin verran kohti pistorasiaa, jotta kamera toimisi taas...

Inkan maatessa lauantaina toipilaana Riikka suuntasi mister Basiitan kanssa lasten urheilupaivaan. Kutsu oli kaynyt kymmeneksi ja lahdimme ehka varttia vaille kohti Kasanaa. Kavely kesti melkein tunnin ja olimme silti ensimmaisten joukossa paikalla. Lajeina oli tavanomaisten juoksujen ynna muiden tylsyyksien lisaksi kovin mielenkiintoisia kisoja kuten perinneasuun pukeutumista ja kouluun valmistautumista. Lopuksi lapset (joita oli melkein tuhat)
esittivat sotilasparaatia ja kaikilla oli mustavalkoiseksi maalattu keppi aseena! Suomessa ei varmaankaan laitettaisi viisvuotiasta marssimaan tahdissa pyssy ojossa, mutta oli jannittavaa nahda etta taallakin osataan kulkea suorissa riveissa!! Riikka tuli myos julmasti huijatuksi ekaa kertaa moottoripyorabodabodan kyytiin ja niin rikkoutui paatos olla kayttamatta niita tan puolen vuoden aikana!

Pihapiirissamme sijaitsee kaksi vessavaihtoehtoa: superkuvottava karpaslatriini, jossa pienet mustat itikat hyokkaavat valittomasti pahaa-aavistamattoman asiakkaan kippuun seka oiseen aikaan sitakin iljettavampi latriini, jonka sadat viisisenttiset torakat valtaavat heti piemean laskeuduttua. Siispa olemmekin kayttaneet mielellamme erityisen siisteja koulun vessoja. Mister Basiitta on jatkuvasti hyvin huolissaan omasta maineestaan ja niinpa ei voinut kieltaytya torakkamyrkyttajien tarjouksesta puhdistaa koulun vessat 18 000 shillingilla ja myontaa, etta koululla ei yksinkertaisesti ole rahaa ja opettajat tienaavat vain neljanneksen siita mita valtion kouluissa ansaitaan. Kiitos mister Basiitan tempauksen saimme nahda ensimmaiset torakat kyseisissa vessoissa, kun kaikki viisi hyonteista ryomivat latriinista pokerryksissa ulos kananruuaksi ja nyt saa nahda pystytaanko kaikille opettajille maksamaan taytta palkkaa...

Afrikkalainen perustyoasento ja vaahtomuovipatjojen lapituntuvat laudat ovat saaneet meidat innostumaan selkakipuja torjuvasta lenkkeilysta. Uganda tarjoaa tahan harrastukseen maailman kauneimmat puitteet - auringonlaskun aikaan uskomattoman vehrea maisema saa lahes itkemaan. Tassa maassa monet eivat kuitenkaan ole ymmarteneet maan tarjoamia mahdollisuuksia ja niinpa olemmekin kaupungin ainoat lenkkeilijat! Kun ohitamme minka tahansa talon tai pihan ihmiset intoutuvat kiljumaan, huutamaan, osoittelemaan ja seuraamaan meita. Ennatys oli kun 16 lasta seurasi meita varmaan kilometrin verran.. Yleensa seuraajat ovat harmittomia, lahinna uteliaita lapsia, mutta ikavaksemme myos eras alkoholisoitunut allottava mies lyottaytyi lenkkiseuraksemme. Mies kipitti perassamme alle kosketusetaisyyden paassa ja ensimmaista kertaa oli pakko olla oikeasti toykea ja kaskea miesta lopettamaan ja menemaan pois! Siita ei kuitenkaan ollut mitaan hyotya ja mies luovutti vasta kunnon pettaessa..

Myos toinen negatiivinen kokemus tapahtui viime viikolla, vaikka lahinna se oli huvittavaa. Olimme ostaneet maanantaimarkkinoilta uudet flipflopit ja naapuruston pahansuopa pikkupoika sai loistavan idean heittaa mzungun kengan kuoppaan.. Kyselykierros auttoi ja naapurin Nifa kiikutti pian kengan takaisin.. Meidan puolestamme asia oli silla hoidettu, mutta yllatten pihalla meteloi kolme aikuista, 8 lasta, pieni sylivauva neuvottoman mzungun seisoessa silmat pyoreina vieressa. Naapurin aiti kertoi uhanneensa poikaansa pieksemisella aavistettuaan taman osallisuuden rikokseen, jos poika ei paljasta kengan sijaintia.. Inka pakeni sisalle nauramaan, mutta Riikan oli pakotettava itsensa pysymaan kasassa ettei paljastaisi kuinka huvittavalta tama "todella vakava" tilanne meidan silmissamme naytti!

Tama viikonloppu vietettiin rentoutuen Jinjassa ja nahtiin Niilin alkulahde, mutta siita kerrotaan ehka lisaa myohemmin!