Parhaat mahdolliset naapurit Kiwoko roadilla!

Olemme nyt asuneet reilut kuukauden paivat osana varmaan Luweron ihaninta naapurustoa. Kun astuu sisaan punaisesta rautaportista (tai kiipeaa sen yli, jos joku on jo lukinnut sen yoksi) , saapuu meidan pihaamme, joka ensi silmayksella nayttaa kovinkin ankealta, vaikka totuus on aivan toinen. Heti portin jalkeen nakee nelja ovea: yksi suoraan vastapaata porttia ja kolme rivissa portin vasemalla puolella. Kolmen rivin keskimaisena asumme me!

Oikealla puolellamme asuu Moseksen ja Molen perhe. Toista huoneista kaytetaan elamiseen ja toisessa on perheen omistama kauppa. Yhden huoneen asunnossa asuu vanhempien lisaksi 4 poikaa: Isak (20 v), Joel (n 10 v), Adina (4 v) ja Gideon (2,5 v). Joka paiva, kun tulemme takaisin kotiin koululta tai ostoksilta Mole toivottaa meidat tervetulleiksi sanomalla ''Kulikaijo!'', johon vastaamme ''Wuddejo!". Taman jalkeen pikkupojat hokevat sita seuraavat kymmenen minuuttia ja joka kertaa vastaamme "Wudejjo". Vaikka perheen lapset ovat harvinaisen puhtaita afrikkalaisella mittapuulla, kaksi pieninta yskivat kaikki yot silla tavalla etta on ihme ettei keuhkoja ole viela kaottu pihalle! Molella on myos hoidossaan aitinsa sairas kukko, joka ei onneksi pida samanlaista helekutinmoista metelia kuin osa taman maan kirotuista kukoista!
Perheen esikoinen Isak on nyt ylakoulun neljannella eli valmistuu koulusta luultavasti kun on 24 vuotta! Iltaisin Isak myy karkkeja keskustassa ja saadaan maistiaisia, jos kaydaan moikkailemassa.
Perheen isa Moses on asunut Lontoossa 15 vuotta ja siksi hanen kanssaan on helpompi jutella kuin monien paikallisten. Selkeasti Moses ja Mole kuitenkin pitavat Ugandaa paljon parempana kuin Eurooppaa ja kerran Mole totesi Inkalle : "Teilla on pesukoneet! Aah.. Suomi on kylla rikas maa, mutta meilla on Jeesus, pelastaja!"

Vasemmalla puolella asuvat maailman suloisimmat lapset Nifa (7 v), Hassan (5 v) ja Aslaf (3 v) aitinsa kanssa. Lasten eniten kayttama sana on luultavasti "Fanani! Fanani!!", joka tarkoittaa sita, etta meidan pitaa ottaa heista kuva ja nayttaa se kameran naytolta. Perinteisen karhuilmeen suurelle fanijoukolle tiedotettakoon, etta nama kolme osaavat jo melko mallikkaasti tehda kyseisen jalon kasvoekspression!
Pari kertaa viikossa Nifa koputtaa ovella ja tuo meille aitinsa kokkaamaa ruokaa tai hedelmia tai paahdettuja pahkinoita. Yhden kerran saimme jotain todella epailyttavia ja haisevia lihakokkareita, mutta ikava kylla emme syo lihaa, nyyh! Olemme kokanneet myos vastalahjaksi ja lauantaina meinasimme jarjestaa lettukestit.. Ne syomingit paattyivat kuitenkin siihen, etta soimme itse kaikki latyt! Hups!
Lapset kayvat kylailemassa meilla muutenkin lahes paivittain ja rakastavat katsella valokuvia ja kuvakirjoja. Erityisesti Heidin tekema laksiaislahja on saavuttanut suuren suosion! Muutama paiva sitten Hassan hoki Allun kuvalle "Bye mzungu, bye mzungu!"...
Jos Suomessa lapselta pyytaa apua on vastaus useimmiten "Miks just ma, pyyda jotain muuta auttamaan, ma teen aina kaiken!" tai jotain muuta peruslaiskaa marinaa, mutta Taalla lapset auttavat aina pyydettaessa ja ilman pyyntoakin. Esimerkiksi jos emme ole kotona ja alkaa sataa, Nifa on kerannyt pyykit turvaan kastumiselta ja kun tulemme ostoksilta Hassan ja Aslaf kantavat kauppakassit.

Neljannessa asunnossa asuu noin kolmekymppinen nainen. Tama asunto on ainoa jossa ei ole sahkoa. Nainen on hullu jalkopallo fani ja kun radiosta tulee matsi, voisi metelin ja kannustushuutojen volyymista paatella, etta asunnossa enemmankin futisfaanatikkoja, mut ei oo! Naapurillamme kay lahes paivittain herrasvieraita riiamassa, mutta ei taida neiti osata paattaa kenet ottais.

Koko naapuroston lapsilla on yhtenainen tyyli. Selkea muotivillitys on kulkea ympariinsa ylaosattomissa tai juoksenella valilla jopa nakkena. Taalla ei myoskaan ole ihan niin tarkkaa kayttaako tyttojen vai poikien vaatteita ja niinpa esim Hassanilla on vaaleanpunainen halinalle mekkoyokkari!

Lapset saavat kulkea kaikissa asunnoissa ja auttavat kaikkia aikuisia. Ei ole aina niin tarkkaa kuka on kenenkin lapsi vaan kaikista pidetaan huolta.. Oi mika onni, etta saimme asuinpaikaksemme juuri taman talon!