Parhaat mahdolliset naapurit Kiwoko roadilla!

Olemme nyt asuneet reilut kuukauden paivat osana varmaan Luweron ihaninta naapurustoa. Kun astuu sisaan punaisesta rautaportista (tai kiipeaa sen yli, jos joku on jo lukinnut sen yoksi) , saapuu meidan pihaamme, joka ensi silmayksella nayttaa kovinkin ankealta, vaikka totuus on aivan toinen. Heti portin jalkeen nakee nelja ovea: yksi suoraan vastapaata porttia ja kolme rivissa portin vasemalla puolella. Kolmen rivin keskimaisena asumme me!

Oikealla puolellamme asuu Moseksen ja Molen perhe. Toista huoneista kaytetaan elamiseen ja toisessa on perheen omistama kauppa. Yhden huoneen asunnossa asuu vanhempien lisaksi 4 poikaa: Isak (20 v), Joel (n 10 v), Adina (4 v) ja Gideon (2,5 v). Joka paiva, kun tulemme takaisin kotiin koululta tai ostoksilta Mole toivottaa meidat tervetulleiksi sanomalla ''Kulikaijo!'', johon vastaamme ''Wuddejo!". Taman jalkeen pikkupojat hokevat sita seuraavat kymmenen minuuttia ja joka kertaa vastaamme "Wudejjo". Vaikka perheen lapset ovat harvinaisen puhtaita afrikkalaisella mittapuulla, kaksi pieninta yskivat kaikki yot silla tavalla etta on ihme ettei keuhkoja ole viela kaottu pihalle! Molella on myos hoidossaan aitinsa sairas kukko, joka ei onneksi pida samanlaista helekutinmoista metelia kuin osa taman maan kirotuista kukoista!
Perheen esikoinen Isak on nyt ylakoulun neljannella eli valmistuu koulusta luultavasti kun on 24 vuotta! Iltaisin Isak myy karkkeja keskustassa ja saadaan maistiaisia, jos kaydaan moikkailemassa.
Perheen isa Moses on asunut Lontoossa 15 vuotta ja siksi hanen kanssaan on helpompi jutella kuin monien paikallisten. Selkeasti Moses ja Mole kuitenkin pitavat Ugandaa paljon parempana kuin Eurooppaa ja kerran Mole totesi Inkalle : "Teilla on pesukoneet! Aah.. Suomi on kylla rikas maa, mutta meilla on Jeesus, pelastaja!"

Vasemmalla puolella asuvat maailman suloisimmat lapset Nifa (7 v), Hassan (5 v) ja Aslaf (3 v) aitinsa kanssa. Lasten eniten kayttama sana on luultavasti "Fanani! Fanani!!", joka tarkoittaa sita, etta meidan pitaa ottaa heista kuva ja nayttaa se kameran naytolta. Perinteisen karhuilmeen suurelle fanijoukolle tiedotettakoon, etta nama kolme osaavat jo melko mallikkaasti tehda kyseisen jalon kasvoekspression!
Pari kertaa viikossa Nifa koputtaa ovella ja tuo meille aitinsa kokkaamaa ruokaa tai hedelmia tai paahdettuja pahkinoita. Yhden kerran saimme jotain todella epailyttavia ja haisevia lihakokkareita, mutta ikava kylla emme syo lihaa, nyyh! Olemme kokanneet myos vastalahjaksi ja lauantaina meinasimme jarjestaa lettukestit.. Ne syomingit paattyivat kuitenkin siihen, etta soimme itse kaikki latyt! Hups!
Lapset kayvat kylailemassa meilla muutenkin lahes paivittain ja rakastavat katsella valokuvia ja kuvakirjoja. Erityisesti Heidin tekema laksiaislahja on saavuttanut suuren suosion! Muutama paiva sitten Hassan hoki Allun kuvalle "Bye mzungu, bye mzungu!"...
Jos Suomessa lapselta pyytaa apua on vastaus useimmiten "Miks just ma, pyyda jotain muuta auttamaan, ma teen aina kaiken!" tai jotain muuta peruslaiskaa marinaa, mutta Taalla lapset auttavat aina pyydettaessa ja ilman pyyntoakin. Esimerkiksi jos emme ole kotona ja alkaa sataa, Nifa on kerannyt pyykit turvaan kastumiselta ja kun tulemme ostoksilta Hassan ja Aslaf kantavat kauppakassit.

Neljannessa asunnossa asuu noin kolmekymppinen nainen. Tama asunto on ainoa jossa ei ole sahkoa. Nainen on hullu jalkopallo fani ja kun radiosta tulee matsi, voisi metelin ja kannustushuutojen volyymista paatella, etta asunnossa enemmankin futisfaanatikkoja, mut ei oo! Naapurillamme kay lahes paivittain herrasvieraita riiamassa, mutta ei taida neiti osata paattaa kenet ottais.

Koko naapuroston lapsilla on yhtenainen tyyli. Selkea muotivillitys on kulkea ympariinsa ylaosattomissa tai juoksenella valilla jopa nakkena. Taalla ei myoskaan ole ihan niin tarkkaa kayttaako tyttojen vai poikien vaatteita ja niinpa esim Hassanilla on vaaleanpunainen halinalle mekkoyokkari!

Lapset saavat kulkea kaikissa asunnoissa ja auttavat kaikkia aikuisia. Ei ole aina niin tarkkaa kuka on kenenkin lapsi vaan kaikista pidetaan huolta.. Oi mika onni, etta saimme asuinpaikaksemme juuri taman talon!

Uganda esittaytyy!

Latifa pesee kasia liikkatunnin jalkeen..

Jita leikkaa synttarikakkuaan ja Silvia kaataa limpparia taustalla. Jjita taytti 46!

Naapurin Hassan auttaa ostosten kantamisessa..

Eric ja siskot hakevat pumppukaivolta vetta.. Mahtaakohan pojan kanisterissa olla mitaan, kun paasee perille?

Sanojen opettelua babyclassissa. 3-vuotias Sumayah opettaa ja muut toistavat. Ugandan englannissa jokaisen sanan peraan lisataan lausuessa ''i'':)
e.g ''boxii, bollii, sanii, buukii(book)''

Sifah, Madam Aishan 5-vuotias tytar puvustaa babyclassin 3-vuotiasta Mariamia

Naapurin lapset Aslaf(4v), Adinah(3v), Hassan(5v), Nifa(7v) ja naapurimme "alpo" Rusi(ika ei tiedossa, mutta oven ollessa raollaan tama voimakastahtoinen tyttonen tunkeutuu kamppaamme ja levittelee kaikki mahdolliset irtaimet esineet ympari lattiaa ja mahdollisuuksien mukaan myos sangyn alle:))

Useimmiten Luweron lapset pukeutuvat yhteen vaatekappaleeseen, paitaan, housuihin tai pikkareihin tai aatamin asuun, jotka usein ovat tosi resuisessa kunnossa. Second hand vaatteet eivat kulkeudu suoraan apua tarvitseville vaan marketeilla tyoskenteleville jalleenmyyjille.

Waddimba Samin, UPAn koordinaattorin pikkusisko hakemassa vetta kaivolta. Meidan ei tarvitse pumpata vettamme, vaan saamme sen lahes eurooppalaisittain laheisen kaupan vesijohdosta.

Riikka paikallisen sadeKUURON jalkeen.

Tulevat Picassot - Latifa ja Livingstone:)

Lomalla Jinjassa, Niilin alkulahteella.

Free Activity tunneilla lapset paasevat leikkimaan palikoilla, ''oikeilla leluilla'', ja muksut esittelevat rakennelmiaan innolla!:D

Paivisin opettajien avustuksen lisaksi askarrellaan opetusmateriaalia luokkiin kuolun toimistolla

Naapurin Nifa(7v) ja Hassan (5v) pyykkaamassa.

Kasienpesu liikkatunnin jalkeen. Tytot ''kuntoilevat'' pikkareissa ja pojat shortseissa, ettei koulupuku suttaannu:)

Koulun lehma ja Riikka

Art and craft

Inka ugandalaistuu...

Riikka topclassissa.

Mister Aloni valmiina tarjoilemaan puuroa. Takana nakyy koulun keittio.

Kasubi market, Kampala

Korviimme on kantautunut toiveita kuvista ja nyt ratkottuamme tekniset ongelmat saatte silmanruokaa:)

Bon appetit!

Perus settii Luwerost... :D

Saavuttuamme Luweroon ensisilmays asuntoomme, tyhjaan huoneeseen, oli melkoinen jarkytys. UPA ei ollut valmistellut mitaan meita varten ja jatti meidat tyhjan paalle seisomaan, luottaen siihen, etta muut vapaaehtoiset pitaa meista huolta(mika ei todella ole vapaaehtoisten tyota!) Kolme viikkoa sitten pidettiin kokous Luwerossa, jossa vaadittiin UPAlta selvitysta siita, mihin kaikki maksamamme rahat katoavat. Nyt asiat ovat paremmin. Rahat katoavat ''into the big pool", mutta avautuminen kannatti, koska UPA lupasi maksaa meille kummallekkin 50 000(ish 25 euroa) kuukaudessa takaisin ja nailla nakymin emme todella ole maksamassa UPAlle toista kertaa yhtaan mitaan. Se siis tarkoittaa sita, etta meilta kuluu puolet vahemman rahaa jarjestomaksuihin, eli kummallakin on noin 300 euroa enemman rahaa. Saattaa siis olla, etta joulukuussa Zanzibarin rannoilla aurinkoa palvomasta loytyy kaksi Luweron yksinkertaistakin alkeellisempaa elamaa paennutta mzungua... :D

Blogin johdannossa luvataan kertoa ripulista, mutta ikava kylla nyt on uutisia vasta oksennustaudista. Puolitoistaviikkoa sitten avocadotomaattitaytteiset chapatit olivat liikaa Inkan vatsalle ja ne palautettiin vauhdilla. Riikalla on selvastikin kestavamopi vatsa, silla hanella ei ollut edes yhta ilmavaivaa. Inka oli todella heikkona kaksi vuorokautta, jotka sisalsivatkin lahinna nukkumista. Sahko palasi paivien odottelun jalkeen kuitenkin tuona aikana Luweroon, joten suurin ponnistus vatsataudin kourissa oli hivuttautua metrin verran kohti pistorasiaa, jotta kamera toimisi taas...

Inkan maatessa lauantaina toipilaana Riikka suuntasi mister Basiitan kanssa lasten urheilupaivaan. Kutsu oli kaynyt kymmeneksi ja lahdimme ehka varttia vaille kohti Kasanaa. Kavely kesti melkein tunnin ja olimme silti ensimmaisten joukossa paikalla. Lajeina oli tavanomaisten juoksujen ynna muiden tylsyyksien lisaksi kovin mielenkiintoisia kisoja kuten perinneasuun pukeutumista ja kouluun valmistautumista. Lopuksi lapset (joita oli melkein tuhat)
esittivat sotilasparaatia ja kaikilla oli mustavalkoiseksi maalattu keppi aseena! Suomessa ei varmaankaan laitettaisi viisvuotiasta marssimaan tahdissa pyssy ojossa, mutta oli jannittavaa nahda etta taallakin osataan kulkea suorissa riveissa!! Riikka tuli myos julmasti huijatuksi ekaa kertaa moottoripyorabodabodan kyytiin ja niin rikkoutui paatos olla kayttamatta niita tan puolen vuoden aikana!

Pihapiirissamme sijaitsee kaksi vessavaihtoehtoa: superkuvottava karpaslatriini, jossa pienet mustat itikat hyokkaavat valittomasti pahaa-aavistamattoman asiakkaan kippuun seka oiseen aikaan sitakin iljettavampi latriini, jonka sadat viisisenttiset torakat valtaavat heti piemean laskeuduttua. Siispa olemmekin kayttaneet mielellamme erityisen siisteja koulun vessoja. Mister Basiitta on jatkuvasti hyvin huolissaan omasta maineestaan ja niinpa ei voinut kieltaytya torakkamyrkyttajien tarjouksesta puhdistaa koulun vessat 18 000 shillingilla ja myontaa, etta koululla ei yksinkertaisesti ole rahaa ja opettajat tienaavat vain neljanneksen siita mita valtion kouluissa ansaitaan. Kiitos mister Basiitan tempauksen saimme nahda ensimmaiset torakat kyseisissa vessoissa, kun kaikki viisi hyonteista ryomivat latriinista pokerryksissa ulos kananruuaksi ja nyt saa nahda pystytaanko kaikille opettajille maksamaan taytta palkkaa...

Afrikkalainen perustyoasento ja vaahtomuovipatjojen lapituntuvat laudat ovat saaneet meidat innostumaan selkakipuja torjuvasta lenkkeilysta. Uganda tarjoaa tahan harrastukseen maailman kauneimmat puitteet - auringonlaskun aikaan uskomattoman vehrea maisema saa lahes itkemaan. Tassa maassa monet eivat kuitenkaan ole ymmarteneet maan tarjoamia mahdollisuuksia ja niinpa olemmekin kaupungin ainoat lenkkeilijat! Kun ohitamme minka tahansa talon tai pihan ihmiset intoutuvat kiljumaan, huutamaan, osoittelemaan ja seuraamaan meita. Ennatys oli kun 16 lasta seurasi meita varmaan kilometrin verran.. Yleensa seuraajat ovat harmittomia, lahinna uteliaita lapsia, mutta ikavaksemme myos eras alkoholisoitunut allottava mies lyottaytyi lenkkiseuraksemme. Mies kipitti perassamme alle kosketusetaisyyden paassa ja ensimmaista kertaa oli pakko olla oikeasti toykea ja kaskea miesta lopettamaan ja menemaan pois! Siita ei kuitenkaan ollut mitaan hyotya ja mies luovutti vasta kunnon pettaessa..

Myos toinen negatiivinen kokemus tapahtui viime viikolla, vaikka lahinna se oli huvittavaa. Olimme ostaneet maanantaimarkkinoilta uudet flipflopit ja naapuruston pahansuopa pikkupoika sai loistavan idean heittaa mzungun kengan kuoppaan.. Kyselykierros auttoi ja naapurin Nifa kiikutti pian kengan takaisin.. Meidan puolestamme asia oli silla hoidettu, mutta yllatten pihalla meteloi kolme aikuista, 8 lasta, pieni sylivauva neuvottoman mzungun seisoessa silmat pyoreina vieressa. Naapurin aiti kertoi uhanneensa poikaansa pieksemisella aavistettuaan taman osallisuuden rikokseen, jos poika ei paljasta kengan sijaintia.. Inka pakeni sisalle nauramaan, mutta Riikan oli pakotettava itsensa pysymaan kasassa ettei paljastaisi kuinka huvittavalta tama "todella vakava" tilanne meidan silmissamme naytti!

Tama viikonloppu vietettiin rentoutuen Jinjassa ja nahtiin Niilin alkulahde, mutta siita kerrotaan ehka lisaa myohemmin!