Kaksi punakeltaista rapattua taloa viidakkoisessa ymparistossa tarjoavat opetuspuitteet 65 yonmustalle lapselle. Runsas viikko sitten tutuistuimme Basajjansolon ala-asteeseen. Koulurakennus ja tarvikkeet ovat suomalaiskouluihin tottuneille lansimaisille pisatutkimusten ykkossijoilla keikkuville mzunguille kovin alkeelliset. Nelja luokkaa sisaltavat kukin liitutaulun, A4-kokoisen valkotaulun, pulpetteja, olkiharjoja, oppilaat ja hyvan paivan sattuessa myos opettajan. KOulun keittiosta vastaa mister Aloni, joka kokkaa paivittain puurokupillisen kullekkin oppilaalle. Puuro keitetaan nuotiolla valtavassa padassa ja tarjotaan kirjavista muovimukeista. Hygieniataso saisi suomalaisen terveystarkastajan lakkauttamaan koko koulun. Yksi koulun neljasta opettajasta on koulutettu ja kaksi on toivonut kayttoonsa kansallista opetussuunniotelmaa. Ne kopioidaan heti, kun koululla on siihen varaa.
Koulupaivat alkavat kahdeksan aikaan aamunavauksella. Oppilaat seisovat luokittain jonoissa koulun pihassa. Vuorollaan yksi opettajista laulattaa lepsilla muunmuassa Ugandan kansallislaulun, kertaa viikonpaivia, rukoilee heidan kanssaan ja tarkistaa lasten kasien ja kynsien puhtauden, joka on samaa tasoa kuin Suomessa oltua viikon metsassa leirilla.
Koulun nuorimmat oppilaat ovat 3-5 -vuotiaita ja muodostavat Babyclassin. Alusta asti ollaan avustettu tata madame Agnesin ipanalaumaa, mutta jo kahdesti olemme olleet omillamme heidan kanssaan. Kielimuuri hankaloittaa lasten kanssa toimimista. Onneksi mr Basiita opetti meille muutaman tarkeaksi katsomamme fraasin: ala lyo kaveriasi, ala juokse, ala koske, hiljaa, istu alas, pyyda anteeksi, kiitos, ole hyva ja hienoa! Varsinkin luokan junnut aiheuttavat suurta tarvetta kayttaa juuri noita lugandankielisia ilmauksia.
Topclassilla on reilu parikymmenta valtavan suloista 6-8 -vuotiasta lasta. Heilla on jo jonkin verran keskittymiskykya ja ymmartavat jopa englanninkielisia ohjeita. Suurimmaksi osaksi madame Justinen tunnit ovat taululta kopioimista ja kuorossa toistamista. Oppilailla ei ole lainkaan oppikirjoja naissa kahdessa junioriluokassa, mutta vihkoja kaytetaan paljon. Madame Justinen puoltoistavuotias poika Sam roikkuu aitinsa selassa kantoliinassa paivittain ja valilla oppilaat ovat tuuliajolla, kun on Samin ruoka-aika tai muu itkun aihe...
Primary onen oppilaat ovat 8-10-vuotiaita ja kayttaytyvat mallikkaasti johtajaopettaja madame Aishan kaitsemina. Lapset ovat innostuneita, musikaalisia ja tanssivat paremmin kuin yksikaan suomalaislapsi. Liikkatunnin koittaessa kaikki lapset poukkoilevat pihalla pelkissa pikkareissa - muuten koulupuku tahriintuu. P1:n oppilaat ovat saaneet sponsorirahoilla kirjoja ja siistiin vihkoon saattaa saada kannustetarran.
P2:n opettaja mister Rachjapp on kahden vuoden mittaisen opettajakoulutuksen lapikaynyt ihan oikea opettaja. Se myos nakyy naiden yli kymmenenvuotiaiden oppilaiden hyvassa kaytoksessa ja luokan jarjestaytyneisyydessa. Erityisesti luokan isot tytot pitavat aamunavausta kasassa ja auttavat pienempia ruokatunninriitojen selvittelyssa ja kolhujen paikkailussa. Muuten mister Rachjapp on mielenkiintoinen persoona. Han puhuu yhta nopeasti kuin Ugandassa yleensakin asiat tapahtuu eli todella verkkaisesti ja noudattaa omia aikataulujaan piittamatta yhteisesta lukujarjestyksesta. Han kyselee myos jatkuvasti Suomesta ja siita milloin hankitaan Ugandan kansalaisuudet!
Meidan missiomme on tehda tyhjista huoneista viihtyisia ja virikkeellisia luokkia ja avustaa opettajia opetuksessa seka keksia uusia opetusmenetelmia ynna muuta. Materiaalia meilla ei ole kaytossa lainkaan. Onneksi intialaiset antavat ''supermarketistaan'' pahvilaatikoita, joista teemme vaikka mita:D!
Kaikki hyvin taalla siis. Meilla on oma koti, ihania huoltapitavia naapureita ja intoa lenkkeilyyn.
tiistai 21. lokakuuta 2008
torstai 16. lokakuuta 2008
Haloo Suomi!
Tassa Riikka moi!
Ihana lukea terkkuja kaikilta, vaikka Eevin viesti olikin jokseenkin eoamaarainen.
Ollaan oltu koko viikko koululla ja tyonsarkaa riittaa varmasti viela pitkaan. Oon ajatellut opetella lypsamaan lehman, silla meian koulu omistaa niita kaksin kappalein :) Niiden hoitaja ei kuitenkaan puhu muuta kuin Lugandaa, joten pitaa varmaan opetella se ensin!
Tiistaina juhlittiin Madame Jitan synttareita (paljon kakkua!!!) ja annettiin salmiakkia lahjaksi.. Toi oli siis vinkki!! Varastot vaan tyhjenee ja tyhjenee....
Taa Luwero on aivan ihastuttava kaupunki, jonka ainoa haittapuoli on se, etta ei voida menna joka maanantai reggae jameihin!
Soitelkaa ja kommatkaa!
Ihana lukea terkkuja kaikilta, vaikka Eevin viesti olikin jokseenkin eoamaarainen.
Ollaan oltu koko viikko koululla ja tyonsarkaa riittaa varmasti viela pitkaan. Oon ajatellut opetella lypsamaan lehman, silla meian koulu omistaa niita kaksin kappalein :) Niiden hoitaja ei kuitenkaan puhu muuta kuin Lugandaa, joten pitaa varmaan opetella se ensin!
Tiistaina juhlittiin Madame Jitan synttareita (paljon kakkua!!!) ja annettiin salmiakkia lahjaksi.. Toi oli siis vinkki!! Varastot vaan tyhjenee ja tyhjenee....
Taa Luwero on aivan ihastuttava kaupunki, jonka ainoa haittapuoli on se, etta ei voida menna joka maanantai reggae jameihin!
Soitelkaa ja kommatkaa!
perjantai 10. lokakuuta 2008
Sattuu ja tapahtuu...
Maanantain jalkeen on tapahtunut todella paljon! Nyt ollaan ensimmaista kertaa nettikahvilassa Kasanassa, joka on osa Luweroa.
Tiistai:
Aamulla pakattiin kaikki kamat ja oltiin valmiina autokyytia varten. Oltiin kasattu koko omaisuutemme guesthousen kuistille. Natissa pinossa olivat kaksi patjaa, hyttysverkot, matkalaukullinen lasten leluja ja kirjoja, kaksi rinkkaa, valtava auringonkeltainen nahkakassi, kaksi kangaskassia, reppu ja tietysti nelja kahvikuppia, joilla UPA muisti vapaaehtoisiaan heidan lahtiessaan ‘’oman onnensa nojaan’’.
Pian meille kuitenkin valkeni, etta emme suinkaan saa kyytia neliovisella autolla, vaan muutto tapahtuu Matatulla.
Puolentunnin matkan jalkeen Nansanasta New taxiparkiin (kommentti: new taxipark on mailman sairain bussivarikko jossa on miljoona Hiacea, samanverran paikallisia myymassa pahkinoita ja banaaneja ja kulkeminen on hyvin hankalaa, etenkin jos on laski mzungu!) vaihdoimme toiseen matatuun ja aloitimme innolla matkan kohti tulevan puolvuotisen kotikuntaamme..
Perilla tapasimme mister Basiitan, joka on perustanut Samin kanssa koulun, jolla tulemme tekemaan hommia. Vihdoin paasimme herra Basiitan johdatuksella nakemaan tulevan kotimme – tyhja siniseinainen noin 20 nelioinen huone satunnaisesti toimivalla sahkolla, ilman lamppua, sankyja, tai mitaan!
Hetken paita pudisteltuamme hyvaksyimme kohtalomme (olihan meilla sentaan patjat ja 4 kuppia UPAlta!) ja lahdimme katsastamaan koulua. Onneksi keski-ikainen hollantilaisnainen, madame Jita, on kuin maan paalle laskeutunut aurinko, jolle mikaan ei ole mahdotonta. Han oli ‘’ really angry’’ ja otti meidat siipiensa suojiin. Niinpa vietimme ensimmaisen yon oikein mukavassa Guesthousessa Luweron keskustassa.
Keskiviikko:
Herasimme Silvian soittoon. Mr Basiitta oli kuulemma aarimmaisen pahoillaan ja hapeissaan kohtalostamme eika ollut nukkunut koko yona. Sovimme tapaavamme koululla.
Painelimme hyvaa vauhtia paatieta pitkin kohti koulua kyllastyneina jatkuviin huomion osoituksiin ihon varimme takia. Erityisen rasittavalta tuntui kun joku aalio kipitti lahes kannoillamme ja huusi jatkuvasti "Good morning young ladies! You walk too fast, you walk too fast!! Stop, wait!! You walk so..... " kunnes :''IT'S ME MISTER BASIITTA!!!!'' Pysahdyttyamme ja kaannyttyamme seuraajaamme pain kuulimme ujohkon kysymyksen: ''didn't you hear me...?
Mister Basiitta tarjosi meille seka aamiaisen etta lounaan. Osti sangyn, antoi yhden omistaan ja vei meidat shoppaamaan kaiken tarpeellisen. Aivan liikaa miehelta, joka ei ollut syypaa mihinkaan!
Sovimme etta tapaamme UPAn Samin torstaina ja pidamme pienen kokouksen...
Torstai (Ugandan itsenaisyyspaiva):
Herasimme Silvian koputteluun. Mr Basiitta ja Sam odottivat oven takana, jonka ystavalliset naapurin muksut olivat lukinneet ulkopuolelta! Lahdimme koululle ja pidimme palaverin, johon myos Jita osallistui. Toivotaan, etta UPA jatkossa jarjestaa asiansa paremmin tai muuten jarjestolla ei enaa kohta ole ainuttakaan vapaaehtoista. Sam on tosi ihana ja ahkera, mutta jarjeston ylin hallinto on maan tapaan todella korruptoitunut! Lahitulevaisuudessa saamme tietaa palautetaanko meille osa rahoistamme...
Kotimme on kuitenkin ihan ihana ja tarjosimme Silvialle tupaantuliaisillallisen.
Perjantai:
Eka koulupaiva oli siis tanaan! Tyomaata riittaa ja kerrotaan lisaa koulusta myohemmin.
Nyt lahdetaan jatkamaan sisustamista ja laittamaan ruokaa!
Kivaa kun kommentoitte blogia ja mukava kuulla, etta suomessa on niinkin lamminta kuin 12 astetta! WAU!!!
T. Rusketusraidallinen Inka ja edelleen kalpea Riikka
PS. Viirulle tiedoksi: pida ryynaris ja on taalla pitkanokkia, mutta niihin verrattuna sa oot laski mzungu.
Tiistai:
Aamulla pakattiin kaikki kamat ja oltiin valmiina autokyytia varten. Oltiin kasattu koko omaisuutemme guesthousen kuistille. Natissa pinossa olivat kaksi patjaa, hyttysverkot, matkalaukullinen lasten leluja ja kirjoja, kaksi rinkkaa, valtava auringonkeltainen nahkakassi, kaksi kangaskassia, reppu ja tietysti nelja kahvikuppia, joilla UPA muisti vapaaehtoisiaan heidan lahtiessaan ‘’oman onnensa nojaan’’.
Pian meille kuitenkin valkeni, etta emme suinkaan saa kyytia neliovisella autolla, vaan muutto tapahtuu Matatulla.
Puolentunnin matkan jalkeen Nansanasta New taxiparkiin (kommentti: new taxipark on mailman sairain bussivarikko jossa on miljoona Hiacea, samanverran paikallisia myymassa pahkinoita ja banaaneja ja kulkeminen on hyvin hankalaa, etenkin jos on laski mzungu!) vaihdoimme toiseen matatuun ja aloitimme innolla matkan kohti tulevan puolvuotisen kotikuntaamme..
Perilla tapasimme mister Basiitan, joka on perustanut Samin kanssa koulun, jolla tulemme tekemaan hommia. Vihdoin paasimme herra Basiitan johdatuksella nakemaan tulevan kotimme – tyhja siniseinainen noin 20 nelioinen huone satunnaisesti toimivalla sahkolla, ilman lamppua, sankyja, tai mitaan!
Hetken paita pudisteltuamme hyvaksyimme kohtalomme (olihan meilla sentaan patjat ja 4 kuppia UPAlta!) ja lahdimme katsastamaan koulua. Onneksi keski-ikainen hollantilaisnainen, madame Jita, on kuin maan paalle laskeutunut aurinko, jolle mikaan ei ole mahdotonta. Han oli ‘’ really angry’’ ja otti meidat siipiensa suojiin. Niinpa vietimme ensimmaisen yon oikein mukavassa Guesthousessa Luweron keskustassa.
Keskiviikko:
Herasimme Silvian soittoon. Mr Basiitta oli kuulemma aarimmaisen pahoillaan ja hapeissaan kohtalostamme eika ollut nukkunut koko yona. Sovimme tapaavamme koululla.
Painelimme hyvaa vauhtia paatieta pitkin kohti koulua kyllastyneina jatkuviin huomion osoituksiin ihon varimme takia. Erityisen rasittavalta tuntui kun joku aalio kipitti lahes kannoillamme ja huusi jatkuvasti "Good morning young ladies! You walk too fast, you walk too fast!! Stop, wait!! You walk so..... " kunnes :''IT'S ME MISTER BASIITTA!!!!'' Pysahdyttyamme ja kaannyttyamme seuraajaamme pain kuulimme ujohkon kysymyksen: ''didn't you hear me...?
Mister Basiitta tarjosi meille seka aamiaisen etta lounaan. Osti sangyn, antoi yhden omistaan ja vei meidat shoppaamaan kaiken tarpeellisen. Aivan liikaa miehelta, joka ei ollut syypaa mihinkaan!
Sovimme etta tapaamme UPAn Samin torstaina ja pidamme pienen kokouksen...
Torstai (Ugandan itsenaisyyspaiva):
Herasimme Silvian koputteluun. Mr Basiitta ja Sam odottivat oven takana, jonka ystavalliset naapurin muksut olivat lukinneet ulkopuolelta! Lahdimme koululle ja pidimme palaverin, johon myos Jita osallistui. Toivotaan, etta UPA jatkossa jarjestaa asiansa paremmin tai muuten jarjestolla ei enaa kohta ole ainuttakaan vapaaehtoista. Sam on tosi ihana ja ahkera, mutta jarjeston ylin hallinto on maan tapaan todella korruptoitunut! Lahitulevaisuudessa saamme tietaa palautetaanko meille osa rahoistamme...
Kotimme on kuitenkin ihan ihana ja tarjosimme Silvialle tupaantuliaisillallisen.
Perjantai:
Eka koulupaiva oli siis tanaan! Tyomaata riittaa ja kerrotaan lisaa koulusta myohemmin.
Nyt lahdetaan jatkamaan sisustamista ja laittamaan ruokaa!
Kivaa kun kommentoitte blogia ja mukava kuulla, etta suomessa on niinkin lamminta kuin 12 astetta! WAU!!!
T. Rusketusraidallinen Inka ja edelleen kalpea Riikka
PS. Viirulle tiedoksi: pida ryynaris ja on taalla pitkanokkia, mutta niihin verrattuna sa oot laski mzungu.
maanantai 6. lokakuuta 2008
Vats ap niggaaz?
Joo tosiaan oltiin sunnuntaina parin tunnin kavelylla Matthiewin ja Boazin kanssa lahimaastoissa ja eras mies tiedusteli meidan vointia kysymalla "Vats ap niggaaz?" :D
Ollaan aiheutettu yhelle pikku muksulle todella traumaattinen lapsuus menemalla sen vanhempien kauppaan. Pikku raukka pelastyi kuollakseen nahdessaan meian valkoiset naamat ja juoksi itkien hysteerisesti aidin luo! Kerrankin tollanen reaktio paikalliselta lapselta muzungun nahdessaan!
Kaikki muut lapset on ihan meidan parhaita kavereita ja ne parveilee jatkuvasti guest housen pihalla.
Ollaan vietetty jokseenkin leppoisa viikonloppu eika rehkitty liikoja. Sunnuntain kavelylla paastiin ensimmaista kertaa nauttimaan kunnolla tasta valtavan kauniista maasta. Maisemat on vaan niin upeat! Taalla on kaikkialla tosi vihreaa ja ihanaa.. Taa on aika saman tyyppinen maa, kun se paikka, jossa Timon ja Bumba asuu.. Esimerkiksi ollaan nahty Flamingo (itse luulen ett se tyyppi huijas mut inka on varma ett se oli oikea flamingo) mut any way taalla on megana lintuja, varikkaita ja valtavia! Sais tosi hyvia kuvia, jos olis jarkkari (Inka kaipaa jatkuvasti ''Henkan kameraa''!!).
Me muutetaan huomenna Luweroon!!!! Se on kuulemma aika pieni paikka verrattuna Kampalaan, siis paikallinen Kerava! Etaisyys paakaupunkiin on sama, mutta amisten maarasta ei oo viela tietoa..
Mennaan kouluun toihin, jossa on talla hetkella kaksi muutakin vapaaehtoista: itavaltalainen Sylvia ja joku keski-ikanen hollannista. Se on ihan uusi koulu, upa on rakentanut sen vuosi sitten ja siella on noin 40 oppilasta. Ilmeisesti tyohomme kuuluu myos kouluympariston luominen lapsille miellyttavaksi. Koulupaivien lisaksi paastaa tekemaan hommia aivan pikkuisten kanssa orpokotiin.
Luwerossa tullaan asumaan kahdestaan jonkunlaisessa ''huoneessa'', jossa on sahko. Ruokaa paastaan kuitenkin laittamaan perinteiseen tapaan ja vesi kannetaan myos itse. Ollaan tanaan vaannetty katta siita, etta mita upan pitaisi meille tarjota vastineeksi rahoistamme.. Guest housessa asuvat saavat 120 eurollaan juoksevan veden, sahkon, netin, kaasun, jaakaapin, siivoustarvikkeet, mausteet jne ja me saadaan ilmeisesti huone ja sahko! JEE! Jos meille ei kuitenkaan hankita muita etuuksia taidetaan samantien muuttaa takas guest houseen.. Toisaalta se olisi tosi tylsaa elaa lansimaisten ihmisten kanssa lansimaista elamaa, kun kerran on tanne asti perseensa raahannut:)! Saa nahda mita tuleva viikko tuo tullessaan..
Postia saa lahettaa (esim paketteja, joissa on suklaata, nakkaria ja muuta hyvaa seka hyvia kirjoja!!)
Osoite:
Inka Kyllonen\ Riikka Valiahde c\o
Basajjansolo MTC
P.O. box 326
Luwero
Uganda
Kirjoitellaan kun ehditaan ja soitelkaa niin kuullaan teistakin!
Ollaan aiheutettu yhelle pikku muksulle todella traumaattinen lapsuus menemalla sen vanhempien kauppaan. Pikku raukka pelastyi kuollakseen nahdessaan meian valkoiset naamat ja juoksi itkien hysteerisesti aidin luo! Kerrankin tollanen reaktio paikalliselta lapselta muzungun nahdessaan!
Kaikki muut lapset on ihan meidan parhaita kavereita ja ne parveilee jatkuvasti guest housen pihalla.
Ollaan vietetty jokseenkin leppoisa viikonloppu eika rehkitty liikoja. Sunnuntain kavelylla paastiin ensimmaista kertaa nauttimaan kunnolla tasta valtavan kauniista maasta. Maisemat on vaan niin upeat! Taalla on kaikkialla tosi vihreaa ja ihanaa.. Taa on aika saman tyyppinen maa, kun se paikka, jossa Timon ja Bumba asuu.. Esimerkiksi ollaan nahty Flamingo (itse luulen ett se tyyppi huijas mut inka on varma ett se oli oikea flamingo) mut any way taalla on megana lintuja, varikkaita ja valtavia! Sais tosi hyvia kuvia, jos olis jarkkari (Inka kaipaa jatkuvasti ''Henkan kameraa''!!).
Me muutetaan huomenna Luweroon!!!! Se on kuulemma aika pieni paikka verrattuna Kampalaan, siis paikallinen Kerava! Etaisyys paakaupunkiin on sama, mutta amisten maarasta ei oo viela tietoa..
Mennaan kouluun toihin, jossa on talla hetkella kaksi muutakin vapaaehtoista: itavaltalainen Sylvia ja joku keski-ikanen hollannista. Se on ihan uusi koulu, upa on rakentanut sen vuosi sitten ja siella on noin 40 oppilasta. Ilmeisesti tyohomme kuuluu myos kouluympariston luominen lapsille miellyttavaksi. Koulupaivien lisaksi paastaa tekemaan hommia aivan pikkuisten kanssa orpokotiin.
Luwerossa tullaan asumaan kahdestaan jonkunlaisessa ''huoneessa'', jossa on sahko. Ruokaa paastaan kuitenkin laittamaan perinteiseen tapaan ja vesi kannetaan myos itse. Ollaan tanaan vaannetty katta siita, etta mita upan pitaisi meille tarjota vastineeksi rahoistamme.. Guest housessa asuvat saavat 120 eurollaan juoksevan veden, sahkon, netin, kaasun, jaakaapin, siivoustarvikkeet, mausteet jne ja me saadaan ilmeisesti huone ja sahko! JEE! Jos meille ei kuitenkaan hankita muita etuuksia taidetaan samantien muuttaa takas guest houseen.. Toisaalta se olisi tosi tylsaa elaa lansimaisten ihmisten kanssa lansimaista elamaa, kun kerran on tanne asti perseensa raahannut:)! Saa nahda mita tuleva viikko tuo tullessaan..
Postia saa lahettaa (esim paketteja, joissa on suklaata, nakkaria ja muuta hyvaa seka hyvia kirjoja!!)
Osoite:
Inka Kyllonen\ Riikka Valiahde c\o
Basajjansolo MTC
P.O. box 326
Luwero
Uganda
Kirjoitellaan kun ehditaan ja soitelkaa niin kuullaan teistakin!
perjantai 3. lokakuuta 2008
Vihdoin Kampalassa
Hei kaikki!
Paivitysta on ilmeisesti jo odotettu, mutta kuten voitte varmaankin arvata Ita-Afrikan internetliittymat eivat toimi yhta varmasti kuin siella Suomessa! Kirjoitamme tanne kun voimme, kenties kerran viikossa tai kerran kuussa..
Tahan mennessa suurimmat haasteet on tuottanut Helsinki-Vantaan lentokentta. Kumpikin meista oli pakannut oman rinkkansa ja sen lisaksi matkalaukullisen tuomisia Afrikan lapsille. Lennolle ei kuitenkaan saanut ottaa kuin yhden pakaasin per larvi, joten paatimme tunkea Riikan rinkan matkalaukun sisaan ja Inkan rinkkaan niin paljon tavaroita kuin mahtuu.. Matkalaukusta piti leikata valiseina irti, kiitos arralle saksien lainasta!
Lennot sujui muuten hyvin.
14 tunnin matkustamisen jalkeen allamme avautui upea maisema -Afrikan helmi! Paikalliset tiedostaa hyvin, etta asuvat helmessa.. Se on kuultu pariin kertaan!
UPAlaiset oli meita vastassa ja paasimme turvallisesti guest houselle. Seka paikalliset etta ulkomaalaiset vapaaehtoiset ovat olleet tosi ystavallisia ja avuliaita meita kohtaan eika ole ollut mitaan erityisempia vastoinkaymisia.
Kampala on valtava kaupunki ja taalla asuu 2 miljoonaa ihmista. Ekana paivana nahtiin varmaan yks valkoinen ihminen itsemme ja muiden vapaaehtoisten lisaksi. Olemmekin jo tottuneet uuteen nimeemme ''Muzungu'' :). Liikenne on ihan hullu ja vaikuttaa silta etta puolet kuskeista on ostanut ajokorttinsa mogadishun torilta tai loytanyt raksupaketista! Viela kuitenkin hengissa.
Matatu kulkee kaikialle ja lujaa! Se on paikallinen ''bussi'' eli Hiace, jossa on tilaa 16 matkustajalle tai niin monella kuin kyytilaisia vaan loytyy..
Olemme oppineet jo ihan hirmuisesti paikallisesta kulttuurista. Ihana paikallinen vapaaehtoinen Florence kysyi meilta, etta mita eroa on Suomella ja Ugandalla.. Vastaus oli etta meita yhdistaa lahinna se etta molemmissa maissa asuu ihmisia! Kavimme myos koulussa jossa Florence on toissa ja juttelimme rehtorin kanssa. Rehtori sai hyvat naurut kun kuuli ikamme ja totesi etta jotkut on tainnut syoda aika paljon rasvaa ja sokeria! Paikallinen nahtavyys: Megalaskit Muzungut :P
Eras toinen mukava vapaaehtoinen ja myos ugandalainen Dan vei meidat eilen kuninkaallisille haudoille. Ennen Uganda muodostui viidesta kuningaskunnasta, joilla kullakin oli oma kuninkaansa. Me asumme Bugandassa eli keski-Ugandan kuningaskunnassa. Entisella kuninkaalla oli 84 vaimoa ja 200 lasta, jee! Nykyaankin taalla on kuningas (!!!), vaikkakin presidentti hallituksineen on ylin hallintoelin. Kuningas kuitenkin vahtii ettei menna naimaan ketaan omasta heimosta!
Taalla guest housella asuu paljon aasialaisia vapaaehtoisia (ehka joku 10), me, yksi jenkki, kaksi saksalaista, yksi hollantilainen ja yksi israelilainen. Aasialaisten puhetta on suurimmaksi osaksi tosi vaikea ymmartaa, mutta muiden kanssa on helppo oleskella ja tutustua myos heidan kulttuureihinsa.
Taalla on sahko, kaasu, juokseva vesi ja suihku! Kaikki ylellisyydet ei kuitenkaan valttamatta toimi aina... Vesi on hyvaa jos sen keittaa ja jaahdyttaa eika merkkeja ripulista ole.. viela!
Emme viela tieda tyopaikastamme tai tulevasta asuinpaikastamme mitaan, mutta kaikki selviaa aikanaan :) Elama on ihanaa, erilaista ja rentoa!
Meidat tavoittaa parhaiten soittamalla tai lahettamalla viesteja ugandalaisiin liittymiimme, mutta emme voi vastata viesteihin. 80 sentin liittymalta ei kuitenkaan kaikkea voi vaatia... ;P
Inka: +256 75 3665244
Riikka: +256 75 3665281
Kertokaa blogista muillekin ja nauttikaa Suomesta..!
Paivitysta on ilmeisesti jo odotettu, mutta kuten voitte varmaankin arvata Ita-Afrikan internetliittymat eivat toimi yhta varmasti kuin siella Suomessa! Kirjoitamme tanne kun voimme, kenties kerran viikossa tai kerran kuussa..
Tahan mennessa suurimmat haasteet on tuottanut Helsinki-Vantaan lentokentta. Kumpikin meista oli pakannut oman rinkkansa ja sen lisaksi matkalaukullisen tuomisia Afrikan lapsille. Lennolle ei kuitenkaan saanut ottaa kuin yhden pakaasin per larvi, joten paatimme tunkea Riikan rinkan matkalaukun sisaan ja Inkan rinkkaan niin paljon tavaroita kuin mahtuu.. Matkalaukusta piti leikata valiseina irti, kiitos arralle saksien lainasta!
Lennot sujui muuten hyvin.
14 tunnin matkustamisen jalkeen allamme avautui upea maisema -Afrikan helmi! Paikalliset tiedostaa hyvin, etta asuvat helmessa.. Se on kuultu pariin kertaan!
UPAlaiset oli meita vastassa ja paasimme turvallisesti guest houselle. Seka paikalliset etta ulkomaalaiset vapaaehtoiset ovat olleet tosi ystavallisia ja avuliaita meita kohtaan eika ole ollut mitaan erityisempia vastoinkaymisia.
Kampala on valtava kaupunki ja taalla asuu 2 miljoonaa ihmista. Ekana paivana nahtiin varmaan yks valkoinen ihminen itsemme ja muiden vapaaehtoisten lisaksi. Olemmekin jo tottuneet uuteen nimeemme ''Muzungu'' :). Liikenne on ihan hullu ja vaikuttaa silta etta puolet kuskeista on ostanut ajokorttinsa mogadishun torilta tai loytanyt raksupaketista! Viela kuitenkin hengissa.
Matatu kulkee kaikialle ja lujaa! Se on paikallinen ''bussi'' eli Hiace, jossa on tilaa 16 matkustajalle tai niin monella kuin kyytilaisia vaan loytyy..
Olemme oppineet jo ihan hirmuisesti paikallisesta kulttuurista. Ihana paikallinen vapaaehtoinen Florence kysyi meilta, etta mita eroa on Suomella ja Ugandalla.. Vastaus oli etta meita yhdistaa lahinna se etta molemmissa maissa asuu ihmisia! Kavimme myos koulussa jossa Florence on toissa ja juttelimme rehtorin kanssa. Rehtori sai hyvat naurut kun kuuli ikamme ja totesi etta jotkut on tainnut syoda aika paljon rasvaa ja sokeria! Paikallinen nahtavyys: Megalaskit Muzungut :P
Eras toinen mukava vapaaehtoinen ja myos ugandalainen Dan vei meidat eilen kuninkaallisille haudoille. Ennen Uganda muodostui viidesta kuningaskunnasta, joilla kullakin oli oma kuninkaansa. Me asumme Bugandassa eli keski-Ugandan kuningaskunnassa. Entisella kuninkaalla oli 84 vaimoa ja 200 lasta, jee! Nykyaankin taalla on kuningas (!!!), vaikkakin presidentti hallituksineen on ylin hallintoelin. Kuningas kuitenkin vahtii ettei menna naimaan ketaan omasta heimosta!
Taalla guest housella asuu paljon aasialaisia vapaaehtoisia (ehka joku 10), me, yksi jenkki, kaksi saksalaista, yksi hollantilainen ja yksi israelilainen. Aasialaisten puhetta on suurimmaksi osaksi tosi vaikea ymmartaa, mutta muiden kanssa on helppo oleskella ja tutustua myos heidan kulttuureihinsa.
Taalla on sahko, kaasu, juokseva vesi ja suihku! Kaikki ylellisyydet ei kuitenkaan valttamatta toimi aina... Vesi on hyvaa jos sen keittaa ja jaahdyttaa eika merkkeja ripulista ole.. viela!
Emme viela tieda tyopaikastamme tai tulevasta asuinpaikastamme mitaan, mutta kaikki selviaa aikanaan :) Elama on ihanaa, erilaista ja rentoa!
Meidat tavoittaa parhaiten soittamalla tai lahettamalla viesteja ugandalaisiin liittymiimme, mutta emme voi vastata viesteihin. 80 sentin liittymalta ei kuitenkaan kaikkea voi vaatia... ;P
Inka: +256 75 3665244
Riikka: +256 75 3665281
Kertokaa blogista muillekin ja nauttikaa Suomesta..!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
