perjantai 13. maaliskuuta 2009

Moikka kaikki!

Viimesta kuukautta elellaan Luwerossa ja elama on ihanaa! Ollaan opittu kokkaamaan jo lahes kaikkia ugandalaisia ruokia, vaikka ei ihan mestareita viela ollakaan. Pari paivaa sitten oltiin nimittain kuorimassa matookea (vihrea keitettava banaani) naapurin naisten kanssa, kun Molen mies Moses sattui paikalle ja kommentoi Inkan kuorimaa banaania: "Terrible peeling!". Kukaan ei kuitenkaan seppa syntyessaan, vaikka oliskin sepan sukua.. Anyway meita kylla kutsutaan usein "bugans" eli ollaan ihan oikeita bugandalaisia!

Viikko sitten oltiin hengittamassa Kampalan saasteista ja viemariloyhkaista ilmaa aikeissa hoitaa meille uskottu tehtava. Olimme jo Ugandaan lahtiessamme luvanneet Nsymbyan sairaalassa vuosi sitten harjoittelussa olleille sairaanhoitajaopiskelijoille, etta viemme heidan terveisensa pienelle Maria-tytolle. Marian tarina on karu ja valittettavasti se ei ole ainoaa laatuaan Ugandassa. Aiti antoi luvan kirjoittaa sivullemme vahanheidan perheestaan ja laittaa kuviakin sinne nahtavaksi!

Marian ollessa alle viikon ikainen Aisha-niminen nainen toi hanet Nsymbyan sairaalaan. Vauva oli loytynyt hylattyna roskien joukosta. Vauva nimettiin Mariamiksi ja se otettiin hoidettavaksi sairaalaan. Siella myos suomalaishoitajattaret tutustuivat lapseen ja Aishaan. Marian onneksi Aisha, jonka omat lapset ovat jo lahes aikuisia, otti Marian kasvatettavakseen. Tapasimme perheen ja voi miten suloinen lapsi Maria olikaan! Aiti ja tytar ottivat meidat ilolla vastaan ja kyseluvat miten suomalaisilla ystavillamme menee. Emme osanneet kertoa kuulumisia jurikaan, paitsi etta Suomessa on tosi kylma ja talvista (toivottavasti pitaa paikkansa, ettei olla valehdeltu!). Maria oli aiemmin ollut huonossa kunnossa ja liian laiha, mutta laakarin maaraaman ruokavalion ansiosta tytto on vahvistunut. Kaikki rokotuksetkin Maria on saanut eli hyvalta nayttaa! Ainoana ongelmana neitia vaivaa ikava yska, joka saattaa olla jotain astman tapaista, mutta vaivaa vain kylmalla ilmalla.
Maria esitteli meille juuri oppimansa taidon, tytto on nimittain oppinut kavelemaan! Hieman horjuvaa menoa, mutta silti vaikuttavaa! Perhe vaikuttaa muutenkin ihanan positiiviselta ja Maria on oikea onnen tytto, silla Aisha on todella huolehtiva ja rakastava aiti!

Aisha, Teddy ja varmaan Mariakin, jos vaan osaisi puhua, lahettaa hirvean paljon terkkuja ja kiitoksia Liisalle ja muille!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten ihana kuulla Marian ja Aishan kuulumisia. Ja suuri kiitos teille Riikka ja Inka, kun veitte avun perille! Laitan viestin eteenpäin muillekin "meidän porukoille".
-Liisa

Anonyymi kirjoitti...

ihanaa lukea teidan tarinoita!! tsemppista sinne viela loppuajaksi!:)EEVi